Mihin ominaispainomittaria tarvitaan?
Ominaispainomittari on yksi tärkeimmistä viinin- ja oluenvalmistajan perusvälineistä.
Ominaispainomittarin avulla saadaan tietoa mm. seuraavista seikoista:
- Mikä viininesteen sokeripitoisuus on ennen lisäsokerin lisäämistä.
- Kuinka paljon sokeria pitäisi lisätä tietyn alkoholipitoisuuden saavuttamiseksi.
- Varmistutaan siitä, että sokeria ei lisätä niin paljon, että käyminen estyy.
- Miten käyminen edistyy.
- Koska viini tai olut on käynyt valmiiksi.
- Mittaustiedot valmiin viinin tai oluen alkoholipitoisuuden laskemiseksi.
- Kuinka paljon sokeria tulisi lisätä mahdollisen jälkimakeutuksen yhteydessä.
Kelluvaa ominaispainomittaria käytetään nesteen tiheyden (ominaispainon) mittaamiseen, mikä viinin ja oluen valmistuksen yhteydessä käytännössä tarkoittaa viininesteen / olutvierteen sokeripitoisuutta. Tähän tarkoitukseen käytettävän mittarin asteikko on yleisimmin ns. Oechsle-asteikko (°Oe, lausutaan Öksle). Lähtökohtana on 20°C-asteisen veden ominaispaino 1000g/litra, joka merkitään asteikolla valmistajasta riippuen joko lukemalla 1.000 tai 0. Asteikko vaihtelee yleensä välillä 1.130 (130) ja 0.985 (-15), joka on 15 Oechsle-astetta veden ominaispainon 1.000 alapuolella. Sokeri vettä raskaampana nostaa ominaispainoa, alkoholi puolestaan vettä kevyempänä laskee sitä. Noin 2,5 grammaa sokeria nestelitraa kohti nostaa ominaispainoarvoa yhden asteen verran (1°Oe = 2,5 g/l sokeria).
Oechsle-asteikolla 1 aste on sama kuin 1 gramma per litra. Neste, jonka mitattu arvo on 1.020 (tai +20) painaa 1020 grammaa per litra.
Ominaispainomittaria käytetään laittamalla se vapaasti kellumaan mitattavaan nesteeseen. Helpointa mittaaminen on tarpeeksi korkeassa läpinäkyvässä astiassa, esim. mittalasissa. Mittarin täytyy siis kellua vapaasti, eikä se saa osua mitta-astian reunoihin. Mittarin liikkeen pysähdyttyä luetaan mitta-asteikon lukema nestepinnan tasolta. Mitä suurempi lukema, sitä enemmän nesteessä on sokeria, ja päinvastoin.
 |
Tarvittavan sokerimäärän arvioiminen Esimerkki: Halutaan valmistaa 20 litraa viiniä, jonka alkoholipitoisuus on 14 tilavuusprosenttia. Viinin pääraaka-aineena on 5 litraa vahvaa marjamehua. 17 grammaa sokeria litrassa vettä antaa käymisen tuloksena yhden tilavuusprosentin verran alkoholia. Siispä 20 litraan 14%:sta viiniä tarvitaan sokeria kaiken kaikkiaan 4760 grammaa. Laskutoimitus, jolla tämä tulos saadaan on seuraavanlainen: 20 (litraa) x 17 (g sokeria/litra) x 14 (alkoholi-% ) = 4760 grammaa. Marjamehussa on marjojen omaa sokeria sekä mehustuksen yhteydessä lisättyä sokeria, mutta kuinka paljon? Se selviää mittaamalla mehun ominaispaino. Jos mittari näyttää lukemaa 1.060 (+60), mehussa on sokeria n. 150 grammaa/litra mehua (2,5 g/l x 60). Koko 5 litran mehumäärässämme on siis sokeria 750 g (5 litraa x 150 grammaa = 750 grammaa). Kun mehun sisältämä sokerimäärä vähennetään viiniin tarvittavasta kokonaissokerimäärästä, saadaan lisättävän sokerin määräksi n. 4 kg (4760 g – 750 g = 4010 g). Tällä sokerimäärällä saadaan viini, jonka alkoholipitoisuus (kuivaksi käydessään) on 14 tilavuusprosenttia. Huom! Ominaispainoarvo viiniä käymään laitettaessa tulisi olla korkeintaan 1.120 (120), tai n. 300 grammaa/litra, jotta viinin käyminen ei heikentyisi. Tämän takia sokeria tulisi esimerkiksi väkevissä viineissä lisätä kahdessa erässä (toinen erä muutaman päivän kuluttua, kun käyminen on jo käynnissä). |
Valmiin viinin alkoholipitoisuuden laskeminen
Kuinka paljon sokeria viinissä kaiken kaikkiaan on ollut, ja kuinka paljon sitä on käymisen pysähdyttyä jäljellä? -Kun tiedetään, minkä verran sokeria on kulunut käymisen aikana, voidaan laskea viinin alkoholipitoisuus.
Esimerkki: Viinimme raaka-aineissa arvioidaan olevan n. 750 grammaa käymiskelpoista sokeria. Sokeria on lisätty 4 kg. Viininesteen määrä (pl. mahdollisen kiinteän aineksen viemä tilavuus) on esimerkissämme 20 litraa. Sokeria on siten yhteensä 4,75 kg eli 237,5 g/litra nestettä. Lähtöominaispaino (OG) on siis n. 1.095.
Viinin käyminen on jostakin syystä pysähtynyt loppuominaispainoon (FG) 1.010 (+10). Jos viini olisi käynyt kuivaksi, loppuominaispaino olisi pudonnut vielä 15 astetta arvoon 0.995 (-5).
Ero toivotun kuivaksi käyneen ja toteutuneen ominaispainoarvon välillä on siis 15, mikä vastaa n. 37,5 g käymätöntä sokeria litraa kohti. Sokeria on siis kulunut 200 g/litra viiniä (237,5 g – 37,5 g = 200 g). Koska 17 g sokeria/litra nestettä tuottaa alkoholia yhden tilavuusprosentin verran, tässä viinissä on alkoholia n. 11,75 tilavuusprosenttia (200 : 17 = 11,75).
Toisinpäin laskien:
Noin 7,5 asteen pudotus ominaispainomittarin asteikolla lisää viinin alkoholipitoisuutta yhden tilavuusprosentin verran.
Kun viinin lähtöominaispaino (OG) ja loppuominaispaino (FG) tunnetaan, voidaan niiden erotuksesta laskea alkoholipitoisuus jakamalla se luvulla 7,5. Jos erotus on esim. 85 (1.095 - 1.010), viinin alkoholipitoisuus on 11,3 til-% (85 : 7,5 = 11,3).
Huomioi, että näillä kahdella eri laskutavalla on hienoinen ero (11,75% vs. 11,3%). Kotivalmistuksessa ei likiarvoin laskemalla saavutetakaan sataprosenttista tarkkuutta, mutta pääsemme kuitenkin tarpeeksi lähelle.
