Ominaispainomittarin käyttö
Kelluvaa ominaispainomittaria käytetään nesteen tiheyden (ominaispainon) mittaamiseen, mikä viinin ja oluen valmistuksen yhteydessä käytännössä tarkoittaa viininesteen / olutvierteen sokeripitoisuutta. Tähän tarkoitukseen käytettävän mittarin asteikko on ns. Oechsle-asteikko (lausutaan Öksle). Lähtökohtana on 20ºC-asteisen veden ominaispaino 1000g/litra, joka merkitään asteikolla valmistajasta riippuen joko lukemalla 1.000 tai 0. Asteikko vaihtelee yleensä välillä 1.130 (130) ja 0.985 (-15), joka on 15 Oechsle-astetta veden ominaispainon (1.000) alapuolella. Sokeri vettä raskaampana nostaa ominaispainoa, alkoholi puolestaan vettä kevyempänä laskee sitä. 25 grammaa sokeria 10 nestelitraa kohti nostaa ominaispainoarvoa yhden asteen verran.

Ominaispainomittaria käytetään asettamalla se vapaasti kellumaan mitattavaan nesteeseen. Helpointa mittaaminen on tarpeeksi korkeassa läpinäkyvässä astiassa, esim. mittalasissa. Mittarin täytyy siis kellua vapaasti, eikä se saa osua mitta-astian reunoihin. Mittarin liikkeen pysähdyttyä luetaan mitta-asteikon lukema nestepinnan tasolta. Mitä suurempi lukema, sitä enemmän nesteessä on sokeria, ja päinvastoin.

Tarvittavan sokerimäärän arvioiminen
Esimerkki: Halutaan valmistaa 20 litraa viiniä, jonka alkoholipitoisuus on 14 tilavuusprosenttia. Viinin pääraaka-aineena on 5 litraa vahvaa marjamehua. 17 grammaa sokeria litrassa vettä antaa käymisen tuloksena yhden tilavuusprosentin verran alkoholia . Siispä 20 litraan 14%:sta viiniä tarvitaan sokeria kaiken kaikkiaan 4760 grammaa sokeria. Laskutoimitus, jolla tulos saadaan: 20 (litraa) x 17 (g sokeria/litra) x 14 (alkoholi-% ) = 4760 grammaa. Marjamehussa on marjojen omaa sokeria sekä mehustuksen yhteydessä lisättyä sokeria, mutta kuinka paljon? Se selviää mittaamalla mehun ominaispaino. Jos mittari näyttää lukemaa 1.060 (+60), mehussa on sokeria 150 grammaa/litra mehua. Koko mehumäärässä on siis sokeria 750 g (5 litraa x 150 grammaa = 750 g). Kun tämä määrä vähennetään koko sokerimäärästä, saadaan tarvittavan lisäsokerin määräksi n. 4 kg (4760 g – 750 g = 4010 g). Tällä sokerimäärällä saadaan viini, jonka alkoholipitoisuus (kuivaksi käydessään) on 14 tilavuusprosenttia.
Huom! Ominaispainoarvo viiniä käymään laitettaessa saisi olla korkeintaan 1.120 (120), jotta viinin käyminen ei heikentyisi.

Valmiin viinin alkoholipitoisuuden laskeminen
Kuinka paljon sokeria viinissä kaiken kaikkiaan on ollut, ja kuinka paljon sitä on käymisen pysähdyttyä jäljellä? Kun tiedetään, minkä verran sokeria on kulunut käymisen aikana, voidaan laskea viinin alkoholipitoisuus. Esimerkki: Viinin raaka-aineissa arvioidaan olevan rusinat mukaan lukien n. 400 grammaa käymiskelpoista sokeria. Sokeria on lisätty 6 kg. Viininesteen määrä pois lukien kiinteän aineksen viemä tilavuus on 20 litraa. Sokeria on siten yhteensä 6,4 kg eli 320 g/litra nestettä. Viinin käyminen on jostakin syystä pysähtynyt ominaispainolukemaan 1.015 (+15). Jos viini olisi käynyt kuivaksi, ominaispainolukema olisi pudonnut vielä 20 astetta arvoon 0.995 (-5). Ero toivotun kuivaksi käyneen ja toteutuneen ominaispainoarvon välillä on siis 20, mikä vastaa n. 50 g käymätöntä sokeria litraa kohti. Sokeria on siis kulunut 270 g/litra viiniä (320 g – 50 g = 270 g). Koska 17 g sokeria/litra nestettä tuottaa alkoholia yhden tilavuusprosentin verran, tässä viinissä on alkoholia n. 16 tilavuusprosenttia (270 : 17 = 15,9). Toisinpäin laskien: 7,5 asteen pudotus ominaispainomittarin asteikolla lisää viinin alkoholipitoisuutta yhden tilavuusprosentin verran. Kun viinin alkuominaispainoarvo on mitattu, voidaan alku- ja loppuarvojen erotuksesta laskea alkoholipitoisuus jakamalla se luvulla 7,5. Jos erotus on esim. 80, viinin alkoholipitoisuus on 10,7 tilavuusprosenttia (80 : 7,5 = 10,7). Esimerkkitapauksessa laskutoimitus olisi suurin piirtein seuraava: 120 : 7,5 = 16.